Kirjoittanut Wespa | 10 heinäkuu, 2009

Mielenkiintoinen yö + Runo


Yöllä pohdin omaa elämääni ja tein uusia päätöksiä. Se oli mahtava yö, josta kerron taas lisää kun muistan kaiken. Pääasia on tämänhetkinen tunne ja taakse jätetty vanha elämä/vanha minä. Minussa on syntynyt uusi lapsi.

Näin myös mielenkiintoisia unia.

Koin unen, joka oli todella visuaalinen ja selvä. Unessa tavallaan näin entistä elämääni, joka oli pelkkää rakkautta ja luomista. Luominen oli jotain mikä tapahtui täysin automaattisesti. Mietimme kuitenkin jotain uutta, jota emme olleet vielä kokeneet ja keksimmekin erilaisia asioita, jotka tuossa ulottuvuudessa eivät olleet mahdollisia. Keksimme/löysimme/loimme kolmannen tason ja kolmannen määritteen. Tuolloin kaksi tärkeää olivat kokeminen ja tietäminen, mutta sitten keksimme kolmannen. Tämä kolmas on oppiminen. Oppimisen kokeminen ei ollut tuolloin kunnolla mahdollista, koska tiesimme kaiken mitä aina piti tietää. Tämän oppimisen ja muutaman kokemisen seikan takia sitten päätimme tulla tänne. Jotta oppiminen oli mahdollista meidän piti luoda unohtaminen, eli illuusio siitä, että emme vielä tiedä jotain. Näin valitsin maapallon jonne syntyä.

Olemme siis täällä oppimassa, mutta eikö sinun olisi taas aika tietää? Sen päätät sinä.

Olen oppinut että olen rakkaus, olen kokenut että olen rakkaus. Nyt tiedän, että olen rakkaus.

Toisessa unessa koin olevani Jeesus. Jeesuksena kuljin paikasta toiseen samalla kertoen jokaiselle, että ”sinä olet Jeesus”. Näin jokaisessa Jeesuksen. Kohtasin pahuutta edustavan henkilön, joka ”ei edustanut” Jeesusta. Pyörisin hänen kanssaan maassa tiedostaen, että hänkin on Jeesus. Seuraavaksi menimme syvälle temppelin luolastoihin/alakerroksiin. Tämä paikka kuvasti tunnetasolla -700 (negatiivinen). Sanoin henkilölle/hengelle vielä, että sinä olet Jeesus, mutta hän ei halunnut kuunnella. Nousin takaisin ylös jonnekkin +700 (positiivinen) tietämille. Jätin oman pahuuteni/masennuksen/kärsimyksen taakseni.

Tässä vielä runo juhlistamaan uutta elämää:

Kuin potkulauta, eteenpäin kuljen.
Kuin uninen orava, silmäni suljen.

Tiedän, että ei ole mitään pelättävää.
Koska minä määrittelen mitä pelätä.

Pohjalla on käyty, mutta pinnalle noustu.
Itselle hävitty, mutta voiton malja juotu.

Juhlistan tätä liikkuvaa hetkeä, teen sen aina.
Rakastan seikkailua, tätä retkeä, teen sen aina.

Ja meitä ei estä mikään eikä kukaan.

Mainokset

Responses

  1. ”Tiedän, että ei ole mitään pelättävää.
    Koska minä määrittelen mitä pelätä.”

    Upeasti sanottu!

    Vaikuttava tapaus sekä uni! Millä tunnetasolla arvelet ihmisten keskimäärin elävän tuon unesi taso-haarukan mukaan?


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: