Keskustelua mm. kaverisuhteista, intuitiosta ja tunteiden kuuntelusta. Kakkososa videosta tulossa jossain vaiheessa.
Kirjoittanut Wespa | 6 toukokuu, 2011
Tunteet pinnassa
Kommentit
Vastaa
Kategoriat
- 2012
- Artikkelit
- Audio (Podcastit, meditaatiot yms.)
- Chi
- Esittelyt
- filosofia
- Henkimaailma
- Hyvä olo
- Ihmeet
- Ilmoitusasiaa
- Jumaluus
- Kertomukset
- Kokemukset
- Lataukset
- Maan ulkopuolinen elämä
- Meditaatio
- Musiikki
- Muut
- Okkultismi
- Oppaat
- panteismi
- Piirroksia
- psykologia
- pyhä geometria
- Runot
- Sielu
- Suosittelemme
- Tapahtumat
- Ulottuvuudet/Dimensiot
- Unet
- Vastauksia kysymyksiin
- Videot
- Viestit – Vinkit – Ohjeet
- Viralliset [©Henkimaailma]
HM
Wespa
s3nsi
Von Qlippoth
danbroklyn
chioy
WM_
ylail
Heh, naiset todella tykkäävät kun mies, tai kuka tahansa näyttää tunteensa
Kunhan ne ovat aitoja.
Kiva kuulla että ikäisesi mies pohdiskelee asioita, lähipiirini miesten keskellä harvinaista… Mitä tulee ulkopuolisuuteen ja siihen että muut ihmiset tekevät tuttavuutta, toiset ihmiset vain ovat sellaisia. Itsekin olen se jonka luokse tullaan, ei se joka menee toisen luokse. On väärin ajatella että siinä olisi jotain väärää. Toiset ovat tarkkailijoita ja toiset tekijöitä noin kärjistetysti. Sosiaalisuus tulee aikanaa jos tulee mutta sen pitäisi tulla pakottamatta.
Tuo seksijuttu, se on vähän hankalaa koska kärjistetysti miehet yleensä voivat tulla toimeen pelkällä seksillä kun taas naiset eivät oikein nauti seksistä ilman sitä kuuluisaa syvällisempää tunnetta koska naisilla seksi on niin sidottu rakkaudentunteeseen. Hankalampi homma
Kirjoittanut Sola | Julkaistu 6 toukokuu, 2011
klo 2:24
Joo on itkeminen hienoa. Koulussa pitäis erikseen olla oikein tunti jossa itketään kilpaa..
voittaja saa karkin.
Mjoo.. Tota toi sun juttus että sua aina lähestytään, ni mites sitten jos vaan alottasit lähestymisen ja eläisit ne kaikki tunteet rohkeesti vaan läpi mitä ne siinä matkalla herättää? pahat ja hyvät.. Ilmeisesti sitä kumminkin haluat?
Luulis ton jälkeen alkavan tulevan ihan automaattisesti, kun on ensin saanu “tunnesakan” liikkeelle
Pääpointti on kumminkin hyvä, toisiin tutustuminen. Vaikka itsekkyydenkin varjolla.
Kirjoittanut Laura | Julkaistu 6 toukokuu, 2011
klo 10:50
Haluun koittaa jakaa sulle ajatuksen mitä oon viimeaikoina pohtinu, tuntuu että saat siitä jotain irti.
Sä kun oot jossain ja haluut tutustuu tuntemattomaan, tai oot esimerkiks kotona ja kelaat et haluut tutustuu tuntemattomaan jossain tilanteessa. Sä luot itelles rajat minkä puitteissa sun pitää toimia.
Esimerkiks ite oon kärsiny siitä että sosiaalisessa tilanteessa haluun tuoda itteäni esille jne. ja sit siitä tilanteesta tulee epämiellyttävä koska en pysty toteuttaa niitä itelleni luomia rajoja. Omana itsenä ilman rajoja saa aina tilanteesta enemmä irti mitä rajojen sisällä. Oppii tuntemaan itseään enemmän mitä rajojen sisällä.
Siis vaikka sä sanot itelles et haluun tutustuu tuntemattomaan, se on ajatuksena hieno mut todellisuudessa se on rajotus mikä määrittää miten sun täytyy toimia ja rajottaa sua.
Sä kyllä saat kaiken mikä tekee sut tyytyväiseks jos et aseta tilanteelle tavotteita eli rajoja. Esim seksi, jos sä ajattelet seksiä siinä vaiheessa kun sä juttelet naiselle se koko juttu tuokio menee niissä rajoissa että sä saat seksiä.
Empty your mind, be formless. Shapeless, like water. If you put water into a cup, it becomes the cup. You put water into a bottle and it becomes the bottle. You put it in a teapot it becomes the teapot. Now, water can flow or it can crash. Be water my friend. – Bruce Lee
Jos sä sanot itelles että tutustun tuntemattomaan et oo enää vettä vaan asetat itselles muodon mikä ei sulaudu kuppiin eli tilanteeseen.
Sulautuu se jollain tavalla, mut ei sun sisimmällä tavalla, sun tavalla.
Miks ihmeessä pitää yrittää olla mitään tai tehhä mitää. On vaa, kyl se jokatilanteessa selviää miten itse toimii.
Nykymailmassa jokainen kokoajan on jotain, eikä vaa sulaudu tilanteeseen.
Kirjoittanut Jackie | Julkaistu 6 toukokuu, 2011
klo 13:36
Mä en ennen oppinu tilanteista sitä et kuka mä oon vaan sitä mikä rooli tyydyttää mun egon mieltymyksiä parhaiten.
Nykyään voin olla hiljaa jos ei juttua tuu spontaanisti eli omana itsenäni. Ennen etsin keinoja viedä keskustelua eteenpäin siinä mielessä että voin puhua pälpättää.
Halusin olla jotain enkä ollut se mitä olen.
Kirjoittanut Jackie | Julkaistu 6 toukokuu, 2011
klo 14:33
Koska oon jo olemassa, niin mun ei tarvitse olla mitään.
Olen se mikä olen ja voin kyllä sanoa että aidompaa ilo siitä saa mitä olemisen yrittämisestä. Välillä ei saa mitään mutta olen silloin iloinen silti koska ei tarvitse olla mitään.
Kirjoittanut Jackie | Julkaistu 6 toukokuu, 2011
klo 14:37
Sä kun oot tilanteessa sä huomaat et nyt on mahdollista jutella tuntemattomalle, sä kun oot naisen kanssa kanssakäymisessä sä huomaat että nyt tätä tilannetta voi viedä intiimimmälle tasolle. Sä kun juttelet kaverin kanssa sä huomaat miten sä voit kasvattaa häntä henkiseti tai auttaa hänet pois ongelmistaan.
Jos sul on rajat, sä keksit keinoja saavuttaa ne määritetyt omat asia huom: omat. 2 ihmistä tarvitaan kaikkeen kanssakäymiseen. Ei yhtä Wespaa kuka haluu puhuu tuntemattomalle =)
Tilanne kyllä kertoo mitä mahdollisuuksia aukeaa!
Kirjoittanut Jackie | Julkaistu 6 toukokuu, 2011
klo 16:27
Sä et keksi vaan sä huomaat. Ego keksii.
Kirjoittanut Jackie | Julkaistu 6 toukokuu, 2011
klo 16:36
Jonkin aikaa blogiasi selailleena haluan kertoa, että teet mielestäni hienoa ja mielenkiintoista puuhaa. Olet erittäin rohkea, koska Suomalaiselta mieheltä ei tällaista avautumista yleensä odoteta. Erittäin rohkeaa on vielä itkeä videolla ja avoimesti myöntää sen jälkeen se, minkä takia haluaa kyetä näyttämään tunteitaan. Jatkan blogisi seuraamista erittäin suurella mielenkiinnolla.
Kirjoittanut Tuomo | Julkaistu 6 toukokuu, 2011
klo 16:41
Voit vaikka näyttää per*se reikää tuntemattomalle ja jysäyttää kunno p*askat sen sylii
Kirjoittanut Jackie | Julkaistu 6 toukokuu, 2011
klo 16:53
Ei oo rajoja.
Ite vaan tietää mikä johtaa mihikkin.
Kirjoittanut Jackie | Julkaistu 6 toukokuu, 2011
klo 16:54
Mulle tuli mieleen, että sun haava voisi olla hylkäämisen pelko. Jos itse tekee aloitteen minkä tahansa ihmissuhteen eteen (tai sallii itsensä toivoa, että saisi jostakin ihmisestä ystävän, mitä epäilen, että pelkäät myöskin) ja saa pakit niin onhan se paljon rankempi juttu kuin, että itse valitsee haluaako tutustua ihmiseen, joka tulee luokse. Mun on aina ollut myös helppo saada ystäviä, mutta vastakkaisen sukupuolen suhteen olen ollut epävarma. Olenkin miettinyt, että pitäisi vaan uskaltaa ottaa pakit ja kohdata tunteet mitä sitä kautta tulee.
Kirjoittanut Miisu | Julkaistu 18 toukokuu, 2011
klo 18:20