Pohdiskelen lapsuutta ja sitä miten minua on aina jotenkin kiehtonut pahuus, tai pahuudesta löytyvät hyvät asiat kuten esim. musta huumori ja väkivaltaviihde. Mielestäni on jotenkin vapauttavaa kääntää pahuuden energia positiivisuudeksi tunnustamalla ja huomioimalla siinä olevat hyvät puolet.













Näkökulmasi oli monella tapaa erittäin mielenkiintoinen ja uskalluksesi puhua avoimesti on upeaa. Itselleni pahuus ja kipu on pääasiassa vielä ollut ongelma, mutta tiedän kyllä, että kaikesta negatiivisesta pystyy sen positiivisen opetuksen löytämään, usein useampiakin. Moniin eri asioihin syventyminen ei vain useimmiten onnistu samanaikaisesti. Tuntuu, että tänään opettelee yhtä, huomenna toista, sitten kolmatta ja yhden päivän sisälläkin niin kovin monenlaista. Kiitos tästä opetuksesta!
Kirjoittanut Kiki Lappalainen | Julkaistu 28 syyskuu, 2010
klo 20:57