“Tää on puolet hauskempaa mitä olen kuvitellut.“

Masentuneempi kausi takana. Olen kokenut kaikenlaista ja ollut jonkinlainen lukko sydämessä. Masennus on johtunut mm. siitä, että olen kokenut itseni jotenkin vähemmän arvokkaampana kuin muut ja olen pelännyt muutosta. Toisaalta en ymmärrä mitä järkeä koko itsensä huijauksessa on, sitä se lopulta oli. Ehkä ainut oppi on ollut se, että pystyn olemaan niin voimakas, että voin kokea sen äärilaidan, jopa sen mitä pohjimmiltani en ole. Se on kuitenkin ollut suurinta mahdollista itsevalehtelua, kun ei tunnusta omaa arvoaan. On kerännyt toisten antamia arvoja ja uskomuksia jotka eivät ole sopineet omaan itseeni. Itsevalehtelua ja illuusiota, kuin jonkin toisen unta. Onneksi tunteet ovat oiva merkki kertomaan mikä ei ole omaa taakkaa.

Jokainen on kuitenkin arvokas ja jos on valmis antamaan kaiken hyvän toisille, niin miksei myös itselle! Kaikki on lopulta omasta sisäisestä totuudesta kiinni, oman sydämen totuudesta. Kysynkin nyt itseltäni “olenko valmis kohtaamaan oman itseni, sen mikä todella olen“, “olenko valmis antamaan itselleni rakkauden ja hyväksymään itseni sellaisena kuin olen“. Vastaus on KYLLÄ!

Olen kiitollinen siitä, että olen kokenut omaa pimeämpää puoltani ja pieni masennus on kasvattanut minua ihmisenä ja tiedostan enemmän oman voimani ja sen mihin pystyn. Toisaalta joskus nautin pienestä kiistelystä ja kohtaamastani vittuilusta. Jopa vittuilun voi ottaa huumorilla.

Jos pystyn niin vahvoihin negatiivisiin ja niin suuriin arvottomuuden tunteisiin, niin pystyn kyllä toiseen äärilaitaankin, ellen jopa vielä suurempaan! Olen tukahduttanut oman pimeän puoleni, mutta samaan aikaan olen tukahdattanut myös oman positiivisen puoleni. Passiivisuus on johtanut masennukseen, mutta tietoisuus omista tunteista ja niiden syistä verhon takana sekä tahto muutokseen on ollut tie kohti positiivista valoa.

Kaikesta on opittu, mutta olen oppinut tarpeeksi negatiivisuudesta. Nyt on aika oppia positiivisuudesta, valosta, hyväksymisestä, onnellisuudesta, iloisuudesta, nautinnosta, lämpimistä hyvistä hetkistä ja kaikesta siitä mikä tulee rakkauden suurimmasta valosta. Kaikki kulkee kauttani, hyväksyn kaiken positiivisuuden itselleni, hyväksyn oman sisäisen muutokseni.

Lopullisen päätöksen pystyin tekemään osittain eilisen mesekeskustelun voimasta. Keskustelussa minulle tarjottiin kristinuskon Jumalaa ja Jeesusta. Kohtasin Jumalan ja Jeesuksen, mutta omilla ehdoillani. Tiedostin, että olen pelännyt sydämessäni kristinuskon tuomitsevaa Jumalaa ja Jeesusta jostain syistä. Koska en ole nähnyt niitä rakkaudellisina. Kuitenkin tiedostan, että itselleni tuomitseva Jumala ei ole todellinen.

Sinulla on varmasti oma sisäinen tietoisuus Jumalasta. Kuuntele omaa sydäntäsi ja tiedosta oma sisäinen Jumalasi.

Tässä minun sisäinen Jumalani ja muutama sen osasista.

- Panteistinen Jumala (alla olevat näen tämän osasina)
Paremmin tätä kuvaa sana ikuinen kaikkeus loputtomine seikkailuineen (all that is). Kaikki mitä voi kuvitella on jossain muodossaan olemassa jossain.

- Äiti maa
Persoonallinen tietoinen maapallo, joiden soluja me tavallaan olemme. Se joka tarjoaa meille aina kodin.

- Lähde
Luoja, se mistä kaikki saa alkunsa.

- Persoonallinen rakastava Jumala
Se joka ei kiellä, se joka opastaa. Se joka ei anna käskyjä, se joka antaa neuvoja. Se joka ei tuomitse, vaan se joka hyväksyy. Se joka kunnioittaa vapaata tahtoasi. Se joka hyväksyy sinut sellaisena kuin olet.

- Sinä itse
Sinä olet se joka luo ympäristösi lähteen kautta. Olet valinnut kaiken mitä koet vaikka se ei siltä aina tuntuisi. Kaiken kautta kuitenkin kehityt ihmisenä

Jos jokin noista kolahti kohdallasi (huonosti tai hyvin), niin tiedosta ajatuksesi ja työstä se oman itsesi kautta. Sinulla on oma totuutesi eikä sen tarvitse olla sama muiden kanssa. Pää-asia että hyväksyt itsesi.

“Puhalla pois pilvet pinttyneet.“