Uskon vahvasti, että kärsimys on illuusio, vaikka kokemustasolla se onkin todellinen. Kärsimyksestä itsestään (henkinen ja fyysinen) voi kuitenkin oppia ja sen jälkeen pystyy nauttimaan positiivisista asioista vielä vahvemmin. Kärsimyksestä voi siis oppia sen, että se on nautinnon vastakohta. Tämän oppimalla voi kokea nautinnon vieläkin paremmin/suurempana, kun tietää paremmin mitä se on (valon oppii paremmin, kun on kokenut pimeyden, joka tuo kontrastia).
Katsoin tänään UFC 99, joka on siis vapaaottelua/urheilua, jossa ihmiset satuttavat toisiaan (vähän kuin nyrkkeilyä, mutta vapaammilla säännöillä, jossa lähes kaikki on sallittua). Ironista, mutta nautin sen katsomisesta viihteenä. Ottelijat lyövät toisiaan, tuomari katselee tilannetta tarkkaavaisena, valmentajan huutojen samaan aikaan kuuluvan yleisön hurrauksen yli.
UFC-ottelijat taistelun tiimellyksessä
Afrikassa monet ihmiset kärsivät nälkää, mutta kuvat ja videot afrikkalaisista ovat hämmästyttäviä. Luulisi, että noissa olosuhteissa kaikki olisi pelkkää kärsimystä, mutta todellisuus näyttää olevan toisenlainen. Lapset hymyilevät aurinkoisesti ja positiivinen energia on käsin kosketeltavaa/aistittavaa. Ihan kuin kärsimys olisi vain illuusio, josta meidän tulisi oppia.
Hymyileviä lapsia
Mitä tästä voimme oppia? Voimme mm. oppia havainnoimaan kaikki meille annetut asiat positiivisina. Jollain tasolla ottelijat nauttivat saamastaan huomiosta ja ottelemisesta. Afrikassa lapset pystyvät nauttimaan pienistäkin asioista. Ehkä tämänkaltaiset asiat ovat koetuskiviämme. Katsommeko tilannetta negatiivisena vai positiivisena? Pyrimmekö havainnoimaan tilanteen, mutta samalla sulkemaan sen pois todellisuudestamme, vai pyrimmekö seuraamaan ja nauttimaan tilanteesta jatkossakin, vai olemmeko neutraaleja vain tarkkaillen tilannetta? Haluammeko kokemuksillemme muutoksia? Tässä on asioita, joita jokainen voi miettiä kohdallaan.
Ihmiskokemukseen kuuluu asioiden määrittely tietoisesti tai tiedostomattomasti. Tämä tapahtuu mm. tunteiden avulla. Kun pyrkii havainnoimaan kaikki mitä ympärillä tapahtuu ja nauttimaan, sekä oppimaan niistä, niin voi muuttaa omaa todellisuuttaan kohti nautintoa. Mielestäni ei kannata kärsiä toisten puolesta. Voit toki nähdä tilanteen, mutta miten näet sen ja miksi juuri sinun pitäisi kärsiä toisten puolesta?
Ajatuksillamme ja reaktioillamme on väliä. Mitä sinä ajattelet, miten sinä reagoit? Miten se vaikuttaa todellisuuteesi? Tiedäthän, että sinä luot/valitset kokemasi todellisuuden mm. tunteittesi avulla? Jos tunnet olevasi masentunut, niin sellaisena koet ympäristösi ja kokemuksesi, mutta jos tunnet olevasi iloinen ja nautit, niin siten ihmiset ja ympäristösi myös reagoivat. Miksi siis kärsiä jos voi nauttia ja edistää hyviä kokemuksia?
Uskon, että jokainen todellisuus ja kokemus on tärkeä ja oikea. Jos näet ihmisen, joka kärsii, niin se on hänen kokemuksensa. Tämä ihminen ei kärsi turhaan. Kyse on siitä millaisessa todellisuudessa sinä haluat elää. Miksi kohtasit tämän ihmisen? Mitä voisit siitä oppia? Oppi voi olla mm. auttaminen (auttajana olemisen kokeminen) tai henkilön todellisuuden hyväksyminen Jumalallisena.
HM
Wespa
s3nsi
Von Qlippoth
danbroklyn
chioy
Hienoa Wespa! Sinun kirjoituksiasi on aina hauska ja mukava lueskella!
Kirkoittanut: Myssypää aika: 29 kesäkuu, 2009
klo 4:47
Tämä ottaa hyvin eri kantoja huomioon. Ja todella, meneppä ja ota kuva suomalaisista lapsista, ei välttämättä yhtä aurinkoisesti hymyile.
Ellei se sitten ole tottumuudesta kameraan -hymyilyä,,
Kiva artikkeli!
Kirkoittanut: WM_ aika: 29 kesäkuu, 2009
klo 9:15
Hyvää varmasti tarkoitat. Arvostan ihmistä sinussa mutta en ajatuksiasi, olivat ne omiasi tai jostain lainattuja. Tuntuvat kovin lapsellisilta.
Elämä on elämisen arvoista vain silloin, kun siihen ei kuulu kärsimys; jos varvasta vähän kolottaa tai saa tappelsussa turpaansa, ei kysymys ole vielä kärsimyksestä, joka ainoastaan taannuttaa ihmistä
(taistelu vaikka jokapäiväisstä leivästä).
Jos tähän nyt tuputat jotain ajatuksentynkää siitä, että kyllähön avustusjärjestöt auttavat, niin munaat lopullisesti itsesi.
Kirkoittanut: tammikuu44 aika: 29 kesäkuu, 2009
klo 13:55
Olet oikeassa, on olemassa kahdenlaista kärsimystä, henkistä sekä fyysistä. Artikkelissa on kaksi vähän erilaista esimerkkiä. Pointtini on kuitenkin se, että kärsimyksestä voi oppia, oli se sitten toisen tai omaa. En kuitenkaan väittänyt, että kenenkään pitäisi tai edes kannattaisi kärsiä, anteeksi jos sait sellaisen kuvan artikkelistani. Tarkoitin lähinnä sitä, että kärsiviltä voimme nähdä sen kokemuksen turhuuden meille itsellemme. He antavat meille lahjan, jolla ymmärrämme itsestämme taas lisää.
Uskon, että jotkut ovat silti myös itse jossain vaiheessa elämäänsä kärsineet jollain tasolla, mutta monesti siitä on oppinut.
Haluan vielä varmistaa sen, että jos jollekkin tuli kuva, että nautin nälkää näkevien kärsimyksestä, niin se on väärä. Vaikka senkin näkökulman voisi nähdä Jumalallisena ja nauttia siitä, että he ovat uskaltaneet valita sen tien esim. näyttääkseen meille, että kärsiminen on turhaa.
Uskon vahvasti siihen, että elämä on elämisen arvoista Afrikassakin (vaikka siellä näennäisesti kärsivät), sillä he pystyvät nauttimaan elämän pienistäkin hetkistä. Uskon, että hekin ovat elämänsä valinneet (ennen syntymää) jokin tarkoitus mielessään.
Se on jännä kuitenkin, että kärsimyksestäkin pystyy nauttimaan (mm. masokistit) ja oppimaan. Kärsimyksenkin keskellä pystyy nauttimaan, joka näkyy hyvin afrikkalaisten lapsien kasvoilta kauniina hymynä.
“Elämä on elämisen arvoista vain silloin, kun siihen ei kuulu kärsimys”
Tuo on todella hyvä näkökulma ja olen kanssasi siitä täysin samaa mieltä. En kuitenkaan myöskään sulje toisten erilaisia kokemuksia pois. Jokin tarkoitus kärsimykselläkin mielestäni siis joidenkin elämissä on, vaikka en sitä itselleni haluakkaan. Vaikea on nähdä muidenkaan kärsivän, mutta syvemmällä tasolla kyse on vain siitä missä todellisuudessa elää. Miksi siis elämme todellisuudessa, jossa maapallolla kärsitään? Johtuuko se omasta sisäisestä kärsimyksestämme, tai omista sisäisistä puutteistamme ,joka sitten peilautuu ymäristössämme?
Kiitos viestistäsi tammikuu44.
PS. Olisi kiva tietää mikä ajatuksistani teki lapsellisen oloisen? Kerro hieman lisää. Tuosta tulikin mieleen, että lapsilla on mielestäni hyviä näkökulmia elämästä, he tietävät paljon ilosta ja nauttimisesta. Siihen meistä aika moni pyrkii pääsemään takaisin.
Kirkoittanut: Wespa aika: 29 kesäkuu, 2009
klo 15:08
Ymmärrän mitä Wespa tarkoitat, mutta itseäni sapettaa aina “kärsiessä” (olenkohan ikinä kunnolla edes kärsinytkään) niin paljon että mottaisin sitä joka sanoo että se on hyvästä tai jtn vastaavaa
Vaatii aika paljon nähdä KAIKKI elämässä täydellisenä! Edes toiset ihmiset joskus..
Kirkoittanut: WM_ aika: 29 kesäkuu, 2009
klo 18:19
Kivan aiheen otit esille, näyttää herättävän keskustelua. Huomatkaa kuinka vaikeaa on tehdä kärsimyksestä positiivista asiaa, kun se on määritelty negatiivisesti. Wespan määritelmä taas kärsimyksestä ei ole enää niin negatiivinen, joten hänen on helpompi ymmärtää myös siihen liittyviä positiivisia puolia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kärsimys olisi hänellekään hyvästä.
WM_, mikä saa sinut uskomaan, että vaaditaan paljon nähdäkseen kaiken elämässään täydellisenä? =)
Rakkaudella, Chioy
Kirkoittanut: Chioy aika: 29 kesäkuu, 2009
klo 19:39
Oma asenne ja aikaisemmat opetukset. Aikaisempi asennoituminen. Eilisen minä.
Vihamiehet usein unohtuu täydelliset -ihmiset ryhmästä, harmi.
Mutta lähinnä meinasin että menepä kysymään afrikkalaiselta että eikö olekin täydellistä olla nälissään.
Kirkoittanut: WM_ aika: 29 kesäkuu, 2009
klo 21:34
En sanonut niinkään, että kärsiminen olisi itsessään (kokemuksena) hyvä prosessi, vaan tarkoituksenani oli vain sanoa, että näkemällä ja ymmärtämällä kärsimystä esim. toisten kautta voi oppia nauttimaan enemmän (menemään pois kärsimyksestä tms.). Artikkelin tarkoituksena oli siis antaa pointteja, joilla pääsisi omasta henkisestä kärsimyksestä (esim. masennus) eroon ottamalla sen opin ja siirtymällä eteen päin.
Eli jos et normaalissa elämässäsi kärsi mitenkään, niin kaikki on hyvin ja en suosittele sinulle kärsimystä, mutta jos välillä esim. masennut, niin voit ottaa sen opiksi ja siirtyä pois kärsimyksestä. Kun kärsimyksellä on saanut sitä kontrastia, niin voi oppia nauttimaan taas kunnolla.
Kiitos hyvistä viesteistänne.
Kirkoittanut: Wespa aika: 30 kesäkuu, 2009
klo 0:32
Tästä onkin sellainen omakohtainen esimerkki:
Näköni huononi lapsena ja otin sen tosi raskaasti.
Silloin alkoi arvostaa sitä minkä on menettänyt niinkuin yleensä käy. Nyt käytän piilareita ja voin mainiosti, mutta opetus oli että pitää iloita vielä kun omistaa
Se oli kyllä kärsimystä, kielsin Jumalankin useastikin ja olin muutenkin huonossa jamassa asian takia.. Nyt sille ajalle naureskelee että miten tosissani ja itseeni silloin asian otin.
Kirkoittanut: WM_ aika: 30 kesäkuu, 2009
klo 1:20
Moi! Juu u, ihminen voi elää kärsimyksessä (helvetissä) ja hänestä alkaa tulla se. Niin minulle ainakin kävi. Samaistuin siihen. Minun kohdallani se oli valittamista, tuomitsemista, itsesyytöstä ja -inhoa, murehtimista, jännitystä, kontrollointia, täydellisyyden tavoittelua jne. Pelkoa monessa paketissa. Pidin sitä täysin luonnollisena ja normaalina. Näin elin vuosikymmeniä.
Kunnes voimat alkoivat hiipua ja heräsin.
Kaikki tunteet ja tilanteet ovat viestejä, niissä on aina kännekohdan mahdollisuus. Olen todella kiitollinen kaikesta kokemastani. Kirjoitan näistä aiheista blogissani http://www.lenitalehtonen.fi
Lenita
Ps. suosittelen kaikille kiitollisuuspäiväkirjaa ja Hoponoponoa.
Kirkoittanut: Lenita aika: 4 heinäkuu, 2009
klo 10:09