Hän mustassa asussaan, kävelee aukeaan valoisaan.
Silmiään uneliaasti raottaa.
Näkee, että on todellakin valoisaa.
Kädet nostaa kohti taivasta ja nauraa, “Maailma ei ollutkaan hylännyt minua raukkaa”.
Huomaa ympärillään ihmisjoukon hymyilevän.
Ymmärtää elämän tarkoituksen jossain tässä hetkessä piilevän.
HM
Wespa
s3nsi
Von Qlippoth
danbroklyn
chioy
WM_
ylail
Tämäkin on niin kaunis ja koskettava. Löysin blogisi tänään paranormaaliblogin keskustelupalstan kautta, ja tämä on kyllä aivan ihana löytö! Jos mieli on maassa, niin ainakin tiedän mistä päin nettiä saan hyvän olon
Kiitos tästä!
Kirjoittanut Nanna | Julkaistu 13 toukokuu, 2009
klo 14:14
Kiitos kauniista sanoistasi.
Kirjoittanut Wespa | Julkaistu 13 toukokuu, 2009
klo 19:41